Olen taas viettänyt viikon tässä mökissä pyöriessä ja kävin tänään kirurgin pakeilla kuulemassa käteni kohtaloa. Tuntui lohdulliselta kuulla, että kädetä tulee vielä riittävän levon ja oikean mobilisoinnin jälkeen ihan kelpo työväline. Pentujen elämän seuraaminen täyttää kyllä aikani sairaslomallakin, muuta virkettä en toistaiseksi kaipaa. Ehdinpähän siinä välissä vähän kättä jumppaamaan...ja kaipa minä yksikätisenäkin saan vauvoja hoideltua.

Vietimme sunnuntaina Veikon 18-vuotissyntymäpäiviä lähisuvun kanssa. Kiitokset vaan kummeille, mummoille, ukille ja serkuille, teitte päivästämme oikein mukavan. Äidistä tuntuu haikealta, kun pienestä pojasta on varttunut jo täysi-ikäinen nuori mies. Niin se aika rientää ja vuodet vierii, että ei meinaa enää mukana pysyä. Mutta näin sen kuuluu olla, toisaalta elämä on ihan mukavaa näiden nuorten kanssa. Mitä ne nyt aina pitävät hauskaa oman äitinsä kustannuksella...