Melkein viikko on taas vierähtänyt edellisistä turinoista ja kiroittelen kuulumisia nyt oikeakätisesti, kun vasen on toistaiseksi poissa pelistä. Kompastuin lauantai-iltana omassa rannassa sillä seuraamuksella, että kyynärpää meni sijoiltaan. Sen verran vajaakuntoinen käsi on, että muutamaan viikkoon sillä ei ilmeisesti lapsia maailmaan auteta.
Maija lähti juuri omaan pieneen kotiinsa, kun oli täällä auttamassa uusavutonta äitiään näissä valokuvaushommeleissa ja laittoi siinä sivussa meille aivan ihanaa nachogratiinia, NAM! Kiitos Maija Vilhelmiina tuhannesti avunannostasi, olet sitten suloinen tyttö!
Pennuista on kuoriutunut parissa päivässä pieniä terriereitä: harjoittelevat murinoita ja ärinöitä kuin isot koirat konsanaan. Penni-äiti on edeelleen niin huolehtivainen, että parempaa äitiä saa hakea. Rouva viettää pentulaatikossa vielä runsaasti aikaansa tai on ainakin välittömästi paikalla, jos laatikosta kuuluu pienikin vingahdus. Pennut ovat nyt kaikki löytäneet rakastavat kodit: kaksi tyttöä lähtee aina kauas länsirannikolle asti, taitaa Sussi saada lisää partroitavia Notus-koiria...
Varma kevään merkki on havaittu, kun näyttelyvarvasta alkaa kutittaa. Kaivoin tänään näyttelykalenterin esiin ja suunnittelin kevätpuolen näyttelyturneeta. Aika näyttää, millaisella kokoonpanolla lähdemme liikenteeseen. joko Mimmi-neiti pääsee debytoimaan kaipaamiinsa näytelmiin...ja mukavaa olisi taas turista kehän laidalla kaikkien ihanien ihmisten kanssa. Sitä alkaa taas näköjään kaivata satoi tai paistoi.
Olo oli kuin suurtalouskokilla kun yleensä teen ihan miniannoksia sapuskaa! En tiedä saako noista Pennin riekkupettereistä enää kuvia kun tulen ensikerran käymään...
VastaaPoista