Talven riemuja

Pennut ovat nyt yli kuuden viikon ikäisiä ihania pikku riiviöitä. Pikku-terrierit otaltavat ihan kunnolla äristen ja muristen ja välillä joku kiljuu sydäntä raastavasti toisen tarrtessa piikkihampaineen korvaan kiinni. Ulkonakin on käyty tutustumassa talven ihmeisiin, kuten kuvista näkyy. Pihalla oli oikein lystikästä ja paljon mielenkiintoista tutkittavaa. Mutta ei puuhat sisältäkään lopu kesken, jos tältä jengiltä kysytään. Pieni haikeus hiipii jo rintaan, kun ajattelee, että muruset lähtevät kohta maailmalle. Luopumista helpottaa kuitenkin tieto, että pentuja odotetaa jännityksellä rakastaviin koteihin. Oman sijoituspennun valinta on ollut todella vaikeaa, mutta päätös alkaa pikkuhiljaa kypsyä...

Eilen vietimme oikein hauskaa iltaa, kun Raija ja Leo Teiwick-kennelistä Kuopiosta kävivät katsastamassa pennut. Tosin Raija keskittyi enemmän pentujen katseluun, Leon ja Jounin perehtyessä remontoinnin saloihin. Ehtipä Mimmi-neitikin esittää Raijalle vieraskoreuttaan, ärähtämällä Raijalle hampaita katsottaessa. Hyi sinua Mimmi, äiti on nyt vihainen. Tällä tavoin ei näytelmiin pääse!!!!

Pakkaspäivänä Pöljällä

Pentulaatikossa alkaa aika ajoin jo käydä melkoinen kuhina ja ärinä. Mutta annas olla kun joku tulee palleroita katsomaan, niin varmaan ei kukaan jaksa silloin päätään nostaa. Onneksi Mimmi-"sisko" on aina valmis pelastamaan tilanteen ja haukas esiintymään kaikille, jotka vähänkin erehtyvät neitiä ihailemaan. Mimmistä on myös kehkeytynyt varsin hyvä temmellysvastus Irmalle, joten menoa piisaa kuin villissä lännessä konsanaan. Oheinen kuva Mimmistä on todella harhaanjohtava, todellisuudessa neito istuu paikallaan ehkä sekunnin sadasosan. Joskus tulee mieleen vanha sanonta, että lapsi on suloisimmillaan nukkuessaan...mutta todellisuudessa Mimmi on mitä ihanin cairntyttö; eloisa, rohkea, älykäs ja tottelevainen. Paljon enempää ei voi toivoa, jos kauneutta tulee, se on kaikki kaupan päälle.