Olen taas viettänyt viikon tässä mökissä pyöriessä ja kävin tänään kirurgin pakeilla kuulemassa käteni kohtaloa. Tuntui lohdulliselta kuulla, että kädetä tulee vielä riittävän levon ja oikean mobilisoinnin jälkeen ihan kelpo työväline. Pentujen elämän seuraaminen täyttää kyllä aikani sairaslomallakin, muuta virkettä en toistaiseksi kaipaa. Ehdinpähän siinä välissä vähän kättä jumppaamaan...ja kaipa minä yksikätisenäkin saan vauvoja hoideltua.

Vietimme sunnuntaina Veikon 18-vuotissyntymäpäiviä lähisuvun kanssa. Kiitokset vaan kummeille, mummoille, ukille ja serkuille, teitte päivästämme oikein mukavan. Äidistä tuntuu haikealta, kun pienestä pojasta on varttunut jo täysi-ikäinen nuori mies. Niin se aika rientää ja vuodet vierii, että ei meinaa enää mukana pysyä. Mutta näin sen kuuluu olla, toisaalta elämä on ihan mukavaa näiden nuorten kanssa. Mitä ne nyt aina pitävät hauskaa oman äitinsä kustannuksella...

Käsipuolen kuulumisia

Melkein viikko on taas vierähtänyt edellisistä turinoista ja kiroittelen kuulumisia nyt oikeakätisesti, kun vasen on toistaiseksi poissa pelistä. Kompastuin lauantai-iltana omassa rannassa sillä seuraamuksella, että kyynärpää meni sijoiltaan. Sen verran vajaakuntoinen käsi on, että muutamaan viikkoon sillä ei ilmeisesti lapsia maailmaan auteta.

Maija lähti juuri omaan pieneen kotiinsa, kun oli täällä auttamassa uusavutonta äitiään näissä valokuvaushommeleissa ja laittoi siinä sivussa meille aivan ihanaa nachogratiinia, NAM! Kiitos Maija Vilhelmiina tuhannesti avunannostasi, olet sitten suloinen tyttö!

Pennuista on kuoriutunut parissa päivässä pieniä terriereitä: harjoittelevat murinoita ja ärinöitä kuin isot koirat konsanaan. Penni-äiti on edeelleen niin huolehtivainen, että parempaa äitiä saa hakea. Rouva viettää pentulaatikossa vielä runsaasti aikaansa tai on ainakin välittömästi paikalla, jos laatikosta kuuluu pienikin vingahdus. Pennut ovat nyt kaikki löytäneet rakastavat kodit: kaksi tyttöä lähtee aina kauas länsirannikolle asti, taitaa Sussi saada lisää partroitavia Notus-koiria...

Varma kevään merkki on havaittu, kun näyttelyvarvasta alkaa kutittaa. Kaivoin tänään näyttelykalenterin esiin ja suunnittelin kevätpuolen näyttelyturneeta. Aika näyttää, millaisella kokoonpanolla lähdemme liikenteeseen. joko Mimmi-neiti pääsee debytoimaan kaipaamiinsa näytelmiin...ja mukavaa olisi taas turista kehän laidalla kaikkien ihanien ihmisten kanssa. Sitä alkaa taas näköjään kaivata satoi tai paistoi.

Pentulaatikon tuhinoita....

Pennin ja Lassen pennut ovat tänään jo kymmenen päivän ikäsiä ja kasvavat päivittäin aivan silmissä. Elämä pentulaatikossa on auvoista; äiti on huloletivainen ja lapset tyytyväisiä. Vain harvoin laatikosta kuuluu pientä vininää, kun joku pennuista ei löydä riittävän nopeasti nisälle. On ihastuttavaa seurata näitä pieniä paksukaisia, jotka loikoilevat masut täynnä tyytyväisinä takan kyljen lämmössä. Kaikesta näkee, että elämä on juuri niin kuin pienen koiran elämässä olla pitää.

Tänään on myös Aune-muorimme kahden ensimmäisen pentueen syntymäpäivä. Aune-äidin 9- ja 8-vuotisonnittelut lähtevät siis kolmelletoista lapselleen ympäri Suomea! Onnitteluihin yhtyy Notus kennelin väki.

Mimmin mietteitä

Minä "Mimmi Mimmukainen" NoCopyright Mad Madam Mim saan kunnian avata tämän Notusnurkan vuoden 2009 aluksi. Olen asunut täällä Pöljän kylällä reilun kuukauden ja voin sanoa kotiutuneeni tähän jengiin vähintään hyvin. Ei minulla ole tässä seurassa aika pitkäksi käynyt, mutta silti keksin iltojeni iloksi kaikenlaista puuhaa... Mamma onkin tiedustellut, mikä minusta tulee isona, kun olen ehtinyt jo tarttua niin moneen toimeen. Olen ehtinyt kokeilla jo ainakin siivousta (vähän sotkemistakin), hortonomiaa, sisustusta ja rakennushommia. Silti mamman mielestä minulla on eritysiä lahjoja näyttelemiseen. Mamma sanoi, että olen jo valmis dramaqueen ihan ilman teatterikouluja, osaan kullema heittäytyä rooliin varsinkin hampaita katsottaessa ja nypittäessä??? Se näytteleminen kuulostaa minusta kyllä hurjan hienolta :))) Varsinkin kun Sassakin sanoi silloin Turusta lähdettäessä, että tavataan Mimmi sitten näytelmissä. Tuskin maltan odottaa, milloin se tapahtuu...
Tänään meillä on tapahtunut jotakin ihmeellistä: olen kuullut Pennin laatikosta vauvojen vininää. Siinä on jotakin niin salamyhkäistä, että minulle ei ole vielä sitä paljastettu. Mutta aion ottaa siitä selvää lähitulevaisuudessa ja vähän kovistella niille ipanoille. Mamma tuumi, että odotapa vaan kun itsekin Mimmi kohtaat jonkun suloisen cairnpojan. Ja pyh, ensin minä haluan käyttää lahjojani ja näytellä niissä näytelmissä. Mutta mitäs teen, kun vielä minua ei ole viety Pöljää pidemmälle. Täytyy varmaan jatkaa näitä "harjoituksia" jahka kevät koittaa...